Oranssi 2CV4

Olin jo aiemmin talvella aavistellut, että tämän Sätkän omistaja haluaisi ehkä luopua kulkimestaan. Pitkin talvea käytiin keskusteluita, että kevään tullen voisin olla halukas tämän ostamaan. Erinäiset muut menot kuitenkin estivät hankinnan, mutta ikään kuin varkain pääsimmekin yhteiymmärrykseen vaihtokaupasta Seriekseen ja Oranssi 2CV4 päätyi meidän pihallemme.

Kevät 2011 - Tutustuminen

Tavallaan olen nyt palannut takaisin juurilleni, sillä Sätkällähän minä olen autoilun aloittanut. Heti ensimmäisenä viikonloppuna Sätkästä piti tietysti pestä säilytyksen aikana kertyneet pölyt pois.

Pääsin tekemään myös ensimmäisen pienen koeajon. Kyllä se vain on kovin meikäläiselle sopiva laite, mutta en silti muistanut, kuinka laiska tuo "isolohkokin" on. No, kelläpä tässä kiire olisi.

Varsinainen käyttöönotto vaati kulkimen katsastamisen ja sitä varten piti pohjaan hitsailla yksi pieni paikka ja säätää käsijarru.

Kesä 2011 - tehonkaipuuta

Kesä meni pääasiassa mukavasti ajellessa. Kävimme mm. vaimoni kanssa kahdestaa Automobile Citroën ry:n kesätapahtumassa Lappeenrannassa. Matkalla ei ollut mitään ongelmia, ja suoritimme jopa ohituksiakin.

Jossain vaiheessa laiskuus kuitenkin alkoi hieman häritä. 602cc moottorilla varustetun Sätkän pitäisi jaksaa kuitenkin kulkea "reilusti" yli 110km/h, mutta Orankikiikulla oli vaikeuksia saavuttaa ja ylläpitää tätä.

Takapuoli- ja korvatuntumalla kuulostelin moottorin käyvän laihalla, mutta koska erään edellisen omistajan aikana kaasaria oli tuunattu, niin uskoin vian olevan jossain muualla. Vaihdoin kuitenkin varmuuden vuoksi bensapumpun ja tutkin polttoainesäiliön päästä suodattimen. Lisäksi putsasin kaasarin ja koitin jopa toista hyllyssä ollutta, mutta muutosta ei vain tapahtunut, alkuperäisasetuksissa olevalla kaasarilla tilanne saattoi jopa huonontua.

Seuraavaksi siirryin tutkimaan kipinäpuolta. Vaihdoin puolaa ja säädin kärkiä. Koska näillä ei ollut vaikutusta, retkahdin markkinointipuheisiin ja tilasin arvokkaahkon 123-ignition paketin, jolla pääsisi kärjistä kokonaan eroon.

Vika ei parantunut vieläkään, joten päätin palata tutkimaan kaasaria ja bensansaantia.

Ensimmäinen operaationi oli kuristaa moottorin ilmansaantia ilmanputsarin ulkopuolelta, jolloin arvelin sen alkavan käydä vähän rikkaammalla. Ja kuinka ollakaan ensimmäisellä koeajolenkillä kuljin veti jo ihan toiseen malliin. Huippunopeus ei ehkä sanottavammin kasvanut, mutta sinne se jaksoi nyt vetää puutumatta.

Tilasin Franzoselta suurinsarjan, jossa oli joukko isompia suuttimia Sätkän kaksikurkkuiselle kaasuttimella. Porilaisesta liikkeestä tilasin FMI-seosmittarin, jolla pääsisi varmentamaan suutinten vaihdon vaikutuksen.

Aluksi mittasin seokset vaihtamatta suuttimia ja tämä vahvisti alkuperäisen epäilyn - korkeilla kierroksilla kone ei enää saanut riittävästi bensaa. Vaihtelin alkuun varovasti suuttimia, ajoin testilenkin ja tilanne alkoi parantua. Vaihtamalla reilusti isompi suutin kakkoskurkkuun alkoi menokin parantua ja seokset pysyä kohdallaan. Ajoin jopa ylinopeutta moottoritiellä!

Loppukesä 2011

Eräs kanssaharrastajani tuli poikkeamaan ja toi tullessaan osia Sitroselta. Tarkoitus oli vaihtaa bensatankki antureineen uuteen, koska polttoainevaivoja tutkiessani anturin kiinnitysruuvit katkesivat ja liitos jäi vuotamaan. Lisäksi anturin käämi oli vioittunut ja koho jumittui tämän seurauksena.

Vaihto-operaatio oli varsin helppo ja suoraviivainen. Auton alla maatessani huomasin toisen jousipöntön olevan omituisesti mutkalla. Asiaa tutkiessani huomasin pöntön kuoren olevan lähes kokonaan ruostunut poikki. Tämä selitti oudot kolinat, joita alustasta oli kuoppaisilla teillä kuulunut.

Killan keskustelupalstan kautta löytyi onneksi pari pönttöä kohtuulliseen hintaan. Kävin nämä hakemassa ja taas iloinen matkanteko jatkui tovin.

Eräänä päivänä vaimo oli lähdössä liikenteeseen ja peruuttaessa alkoi vaihteisto tekstiviestin mukaan "rutista". Kotiin palatessani tutkin asiaa ja totesin vaihteiston olevan jumissa. Motivaation puutteessa Sätkä jäi seisomaan niille sijoilleen pihamaalle.

Syksy 2011

Sain otettua itsestäni sen verran irti, että työnsimme perheen voimin kulkimen talliin tutkittavaksi. Vaihdelaatikon avaaminen ja tutkiminen kesti useamman viikon, kun motivaatiota autoremonttiin ei vain tuntunut vieläkään löytyvän.

Eräänä arki-iltana otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tutkia asiaa tarkemmin. 2CV:n laatikolle on tyypillistä, että 2-3-vaihteen siirtäjän kiristysrengas pääsee huolimattomasti peruutusvaihdetta kytkiessä löystymään, ja tämän seurauksena voi laatkossa päästä useampi vaihde kytkeytymään. Tämä oli ongelmana tässäkin tapauksessa ja koska muuten kaikki näytti olevan kunnosa en tehnyt muuta, kuin kiristin renkaan ja löin uudet lukitukset.

2012

Ajokausi 2012 aloitettiin vapusta ja loppuesä meni pääasiassa ihan vaan ajellessa ja sätkäilystä nauttiessa.

Pientä remonttia toki tuli vakiohuoltojen lisäksi tehtyä. Eräänä päivänä vaimo soitti, että "tästä hävisi jarrut". Kehotin ajamaan varovasti käsijarrun kanssa kotiin, jossa asiaa voitaisiin tutkia paremmin. Oli kuulemma vähän noloa, kun mopoautotkin menivät ohi...

Kotipihassa tutkimukset paljastivat, että yksi jarrupala oli päässyt putoamaan paikaltaan, koska pinta oli niin lopussa. Mitään vakavampaa vauriota ei ollut päässyt tapahtumaan, joten uudet palat paikalle, ja taas kaikki oli kunnossa.

Se pudonnut palakin löytyi rungon päältä konetilasta.

Kevät 2013

Talvella kävimme ulkoiluttamassa Orankia Citroenkerhon jäärataharjoitukissa Joutsassa. Sätkä tuntui menomatkalla varsin tehottomalta, ja joku huomauttikin parkkipaikalla konepellin alle kurkkiessamme, että kaasari näyttää kovin märältä. Kaasarin kansien ruuvit olivat jostain syystä vähän löysällä, ja nämä kun saatiin kiristettyä, niin menohalutkin palasivat.

Pahaksi onneksi kuitenkin vähän ennen kotiinpääsyä kytkintä poljettaessa kuului ikävää narahtelua ja pariin otteeseen vaihteiden kytkemisessäkin oli vaikeuksia. Oletin painelaakerin olevan tiensä päässä, joten Oranki jäi lopputalveksi seisomaan.

Lumien sulettua sain viimein aikaiseksi ajaa kulkimen talliin ja puolen tunnin säätämisen jälkeen oli konepaketti irrallaan ja kytkin purettuna. Mitään vakavampaa vauriota ei näkynyt, joten ajattelin vaihtaa vain painelaakerin. Sitä ei kuitenkaan Sitrosen valikoimista löytynyt, joten koko kytkinasetelma meni vaihtoon.

Kesä 2013

Kesä meni mukavasti ajellen, kunnes eräänä perjantai-iltana aikaisempien omistajien sähkökytkennät päättivät tuoda vähän jännitystä matkantekoon. Olin koiran kanssa ajelemassa kotia kohti, kun eräässä risteyksessä tunsin pienen nykäisyn. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, mutta 5km ennen kotia jyrkähkössä ylämäessä nykiminen palasi ja koko auto sammui virtalukon tietämiltä nousevan savun saattelemana. Ehdin ohjaamaan tien sivuun ja sammuttamaan virrat ennen, kun mitään pahempaa ehti sattua.

Irrotettuani akunkengän huokaisin ja aloin tutkailla vahinkoja. Ilmeisesti yhdeltä virtalukolle tulevalta johdolta varastetut liitokset olivat pettäneet ja päässeet lyömään maihin. Tämän seurauksena eristeet olivat palaneet johdoista, mutta ilmeisesti vain lyhyeltä matkaa.

Oranki saatiin onneksi hinattua kotipihaan, mutta morivaation puutteessa sen korjaamiseen taitaa jäädä myöhemmälle syksylle.