Taustaa
Haaveissa oli jo jonkin aikaa ollut Citroën CX Prestigen hankinta. Erinäisten kommellusten jälkeen sellainen tulikin hankittua huhtikuun loppupuolella 2007. Auto oli hankintahetkellä katsastettu ja ihan kelpo käyttökunnossa, joten ajatuksena oli ajella sillä ensin kesä ja aloitella sen jälkeen remontointia.
CX on siis tuotu Ruotista lopputalvesta 2006 ja katsastettu ja kilvitetty Suomeen helmikuussa 2007. Auto on ollut Ruotsissa käyttöautona, eikä pieniä lommoja tai ruostevaurioita ole vaivauduttu korjaaman. Ja nekin mitä on korjattu on korjattu puolihuolimattomasti.
Autossa on 2.5 litrainen (M25/659) moottori elektronisella polttoaineen suihkutuksella (LE Jetronic) ja 3-vaihteinen automaatti (ZF 3HP22). Ostohetkellä mittarissa oli vajaa 220tkm.
Tavoite
Prestigestä ei ole tarkoitus tehdä mitään viimeisen päälle show-laitetta tai entisöidä sitä huippukuntoon. Eikä siitä liioin ole tarkoitus tehdä jokapäiväistä käyttöautoa. Mutta jos sen saisi kohtuu asialliseen kuntoon, että kesäisin kehtaisi ajella, niin olisin tyytyväinen. Isoimmat remontit tulevat joka tapauksessa olemaan ruosteiden esiin kaivaminen ja poistaminen, sekä koko auton maalaaminen uudelleen.
Miltä se tuntuu?
On se vaan hieno laite. Kaikista vioistaan, löysyydestään ja kovista etupalloistaan huolimatta se saa aina hymyn huulille. Parkkipaikoilla se kerää katseita, eivätkä ne aina ole sääliviä. Kyydittäviksi joutuneet tojotaopel-miehet jaksavat hämmästellä pehmeää jousitusta ja suuria takajalkatiloja.
Kevät 2011
Eräänä keväisenä lauantaipäivänä, lumien jo sulettua, sain ilmoituksen, että Prestige olisi siirrettävä pois säilytyspaikastaan. Siirtoon sai aikaa lähes viikon. Onneksi katsastuskonttorit olivat vielä auki, joten lähdin pikaisesti hakemaan siirtokilipiä sunnuntaille. Viikolle en viitsinyt hakua jättää, koska arvelin pyhäpäivänä olevan liikenteessä vähemmän kiireisiä kanssa-autoilijoita.
Sunnuntaiaamuna pakkasin Saabiin muutamat perustyökalut, puomin ja jotain nesteitä, joita ajattelin reilun kolme vuotta seisseen Citroënin kaipaavan. Mukaan tarvittiin tietysti myös kanssakärsijä, joka saisi ajaa huoltoauton kotiin.
Hieman pelonsekaisin tuntein avasin tallin oven. Mitä, jos Prestige ei olisikaan paikallaan ja mitä jos se ei suostukaan käynnistymään. Onneksi tallissa odotti tuttu näky - tosin hieman surullisen pölyisenä. Lattia oli täynnä menneiden syksyjen lehtiä, jotka olivat päässeet oven raosta CX:n seuraan.
Tarkastelu osoitti kaiken olevan päällisin puolin siinä kunnossa, missä pitikin ja kaikki nesteet olivat niille kuuluvilla paikoilla. Otin puolan johdon irti, ja ajattelin pyörittää konetta startilla, jotta öljyt pääsevät vähän nousemaan. Ihme olikin valtava, kun Prestige yritti vaivoin käyntiin - olin autuaasti unohtanut, että tässä on kaksi puolaa.
Laitoin toisenkin puolan kiinni ja starttasin uudelleen. Kone hörähti iloisesti käyntiin ja auto nousi pian lentokorkeudelleen. Ilmastointi puhalsi kylmää ja tuulilasin pölyt sai pyyhkäistyä pesurilla pois. Ainoastaan ensimmäinen liikkeellelähtö tuotti hieman vaivaa, koska jarrupalat olivat hieman jämähtäneet levyihin kiinni, mutta pienellä paukahduksella siitäkin selvittiin.
Kotiin ajellessa oli varsin kotoisa olo. Etupallot olivat ihan tyhjät ja sisustan muoviosat rapisivat, mutta heti muisti sen, miksi CX on niin loistava auto. Automaattilootakin toimi hienosti ja kone tuntui vetävän pirteästi.
Uusi takakelkka on hankittuna ja tarkoitus olisi talven 2011-2012 aikana saada se paikalleen. Mutta koska hosuminen on turhaa, voi tämäkin aikataulu venyä.
