Ensimmäiset remontit

Heti alkuun autoon vaihdettiin moottoriöljy (oli jo melkoista tervaa) sekä suodatin, automaattilaatikon öljy (Dexron IID) ja LHM-nesteet (melko hyvän väristä). Laatikko nykäisi tuntuvasti erityisesti kakkoselta kolmoselle vaihtaessa, mutta öljynvaihto tuntui helpottavan tilannetta jonkin verran.

Toukokuu 2007

Vaihteistoon on nyt vaihdettu toisen kerran öljyt (Valvoline MaxLife ATF). Tarkoitus olisi vaihtaa öljyt vielä uudelleen reilun tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Toistaiseksi tuntuu, että vaihdot olisivat pehmenneet. Ainoastaan kovissa kiihdytyksissä tulee vielä tuntuva nykäisy.

Ensimmäiset ruostevauriotkin on jo tullut korjattua, vaikka ajatus oli, ettei hitsaushommiin tarvitsisi vielä ryhtyä. Etutukivarsien rasvanippojen asennuksen yhteydessä takakelkan etumainen kiinnike vasemmalta puolelta petti.

Kelkan korjaus toiminee hyvin, mutta tarkempi tarkastelu osoitti sen sen verran huonokuntoiseksi, että lienee järkevintä vaihtaa koko kelkka uuteen. Prestigen takakelkka on harmillisesti erilainen, kuin Berlinen tai Breakin, joten oikean löytäminen voi olla hankalaa. Toisaalta täytyy tutkia, josko Breakin kelkka sopisi sellaisenaan.

Kuljettajan puolen ulomman vetonivelen suojakumi oli ollut jo pitkään halki, joten sekin piti vaihtaa uuteen. Myös vetonivel oli vaihtokunnossa, koska siinä oli jonkin verran klappia ja sisempi kehä oli haljennut.

ABS-mallin niveltä ei ihan helposti löytynyt, mutta tarkemmat tutkimukset osoittivat, että kehän pystyy asentamaan myös tavalliseen niveleen. Kehän asennus onnistui oikeastaan ilman suurempia murheita, ja ABS:t toimivat vielä koeajollakin.

Kesäkuu 2007

Kesän tulle ilmatkin alkoivat läitä ja ilmastointi osoittautui oivaksi kapineeksi. Ikävä ongelma oli vain vesipumpun hihnojen vinkumien aina, kun kompressori lähti käyntiin. Matka-ajossa pieni ylimääräinen meteli ei tietysti haittaa, mutta taajamassa tuli kerättyä turhaa huomiota.

Hihnojen kiristysvara oli loppu, joten ilmeisesti joku oli onnistunut laittamaan autoon väärät hihnat. Ammattitaitoisesta Citroën-liikkeestä hankitut hihnat olivatkin pari senttiä vanhoja lyhyemmät. Ei ihme, että vinkui...

Niin, ja yhdistelmän M25/659+ZF3HP22 kyseessä ollessa ei nokka-akselin päässä olevaa hihnapyörää tarvitse hihnanvaihdossa irrottaa.

Heinäkuu 2007

Kivikova takapää alkoi viimein ärsyttää niin paljon, että pallot oli pakko pistää vaihtoon. Hieman yllättäen takasylintereiden putket irtosivat ilman suurta väkivaltaa ja vieläpä ehjänä. Nyt on alla alkuperäiset pallot 50bar paineessa.

Seuraavaksi pitäisi varmaan etupalloillekin tehdä jotain, ettei meno olisi niin eriparista.

Vaikka Prestige kukkiikin "kauniisti", listat repsottavat ja siellä täällä on lommoja päätin silti tehdä maalipinnalle kiillotuksen. Ensin pesu, sitten Farecla G10:llä ja vaahtomuovilaikalla pinta kiiltäväksi. Tämän jälkeen vielä pesu ja vaha pintaan.

Totta se on. Ruosteinenkin auto on kauniimpi puhtaana.

Loka- ja marraskuu 2007

Aika paljon tuli taas Prestigellä ajeltua ilmansen suurempia ongelmia. Syksyn kosteat kelit kuitenkin paljastivat pari pientä ongelma. Vilkku vasemmalle nakutti toisinaan, kuin jostain olisi polttimo palanut. Vika oli satunnainen, joten se antoi aihetta epäillä vain huonoa kontaktia jossain. Vasemman takavalon liitokset putsaamalla alkoi vilkkukin napsuttaa normaaliin tahtiin.

Toinen ongelma oli, että huurteenpoisto tuulilasilta ei toiminut ihan kuin piti. Aieminkin olin jo ihmetellyt outoa surinaa joka kuului, vaikka puhallin ei ollut päällä. Syyksi paljastui murtunut puhalluksen suuntauksen hammasratas. Tästä syystä moottorikin pörräsi koko ajan. Ehjällä rattaalla systeemi alkoi taas toimiman.