Kaasutin, joka meinasi viedä hulluuden partaalle

Ensimmäisten viileiden ilmojen myötä alkoi autossa ollut Weberin tarvikekaasari käyttäytyä välillä ikävästi. Joskus aamuruuhkassa saattoi veto vain loppua ja auto vain "röpötti" epämiellyttävästi.

Aluksi epäilin sytytyspuolta, mutta osien vaihtaminen käytettyihin ehjiksi tiedettyihin tai uusiin ei tuonut muutosta tilanteeseen. Lopuksi oli pakko uskoa, että vika lienee kaasarissa itsessään.

Ensimmäinen operaatio oli putsata Weber, joka sisältäpäin näytti ihan puhtaalta ja siistiltä. Tampereelta eräästä pitkään toimineesta varaosaliikkeestä löytyi vielä tiivistesarja - oli tosin liikkeen vimeinen, eikä uusia varmasti ole tulossa. Mutta ongelmat vain jatkuivat.

Sitten kokeilin autoon käytettyä Zenithiä, mutta sillä auto kävi koko ajan liian rikkaalla. Savukin oli kuin pahimmasta dieselistä. Kaasarin kurkkuun näkyi tyhjäkäynnillä suorastaan lorisevan bensiiniä.

Seuraavana temppuna päätin hankkia uuden Zenith-kopion. Näitä tuotetaan nykyään ties missä, ja jotkut nettisivut varoittelevat huonosta laadusta. Tällä kaasarilla kaikki toimi muuten täydellisesti, mutta auton ollessa kallellaan tai ajettaessa kuoppaista tietä alkoi kaasari tulvia. Ja tästä oli tietysti seurauksena moottorin sammuminen. Näin jälkikäteen ajatellen tuo saattoi olla kohokammion venttiilin jumittamista. Tämä päätellen siitä, että kaasarin työn jälki oli melko krouvia.

Mutta rakkaus vie ihmisen äärimmäisiin tekoihin. Uskoin vielä saavani Lantikan toimimaan niin kuin sen pitää, ja vaihdoin tuohon käytettyyn Zenithiin kaikki tiivisteet ja suuttimet. Alku vaikuttikin lupaavalta, mutta esimerkiksi liikennevaloihin pysähtyessä se vain sammui. Ei hyvä.

Tässä vaiheessa olin jo päättänyt nujertaa tuon oudon käyntivian. Eihän se nyt passaa, että auto, joka on minua nuorempi alkaa minulle kukkoilemaan. Niinpä erään ystävällisen norjalaisen Land Rover -harrastajan avustuksella löytyi Norjasta käytetty Zenith. Valitettavasti tälläkin kaasuttimella toiminta oli samanlaista kuin ensimmäisellä käytetyllä Zenithillä.

Tässä vaiheessa pistin Weberin takaisin, koska sillä sentään pystyi joten kuten ajamaan.

Kyselin ongelmasta Norjan foorumilla, mutta sielläkään ei oikein tietoa löytynyt. Lähinnä neuvottiin tarkastamaan kaasarin säädöt kohdilleen. Onneksi haku brittiläiselle foorumille tuotti tulosta, ja sieltä löytyi juttu, jossa kerrottiin Zenithien ongelmista.

Serieksen Zenith-kaasari on koottu kolmesta valetusta osasta: kohokammio, kansi ja kannen alle tuleva "hässäkkä" (mikä tämän nimi mahtaa olla). Ilmeisesti osien työnlaatu ja lämpökäsittely on sen verran surkeaa, että vastinpinnat voivat olla hieman kieroja ja kaasariin tulee sisäisiä bensa- ja ilmavuotoja. Oireina on mm. bensan tiputtelua kurkkuun tyhjäkäynnillä ja sitä, ettei tyhjäkäynnin rikkautta oikein pysty säätämään.

Lääkkeeksi tarjottiin kaikkien vastinpintojen hiomista lasin ja vesihiomapaperin avulla suoraksi.

Siispä rupesimme velipojan kanssa tuumasta toimeen. Pieni kuumeilukaan ei meikäläistä hidastanut, sillä nythän oli mahdollisuus, että Lantikan saisi viimeinkin käymään nätisti. Hioessa huomasimme, että kaikki pinnat, joitten piti olla suoria olivatkin todella kieroja. Olisi pitänyt mitata kierous vaikka rakotulkilla ja ottaa kuvia, mutta sen verran innoissani olin, että koko homma unohtui.

Ja kas! Nyt ei enää bensa lorise kaasariin tyhjäkäynnillä, auto ei sammahtele jarruttaessa ja seoksen pystyy säätämään.

Satunnaisesti kuoppaisella tiellä on moottori sammunut vapaalla rullatessa, mutta tähän voi toki olla jokin muukin syy. Tosin oiret viittaavat kaasarin tulvimiseen (uudelleenkäynnistys vaatii melkoisesti "sahaamista").

Näitten viritysten jälkeen olen onnistunut ajamaan jo pari tuhatta kilometriä (kevättalvi 2008). Bensan kulutuskin on pysynyt kohtuullisessa 17.5l per 100km lukemissa. Ja kaikkina pakkasaamuinakin auto on hörähtänyt käyntiin niin kuin pitää.